Siintäkin huolimatta että olen huono ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla, teen se nyt ja pyydän anteeksi lukijoiltani (joita ei varmaankaan enään ole) huonoa ulosantiani.

213-päivä pisti taas miettimään Downin syndroomaa ja ihmisten ennakkoluuloja. Itsellä asia oli ajankohtainen v. 08 kun mietin sikiöseulontaan osallistumistani. Oikeasti päätös minulle oli helppo, tunnen aivan ihania Downilaisia enkä koe että he olisivat mitenkään poikkeavia, eli seulonta laput läks roskiin. Eihän se olisi muuttanut mitään jos riskiluku olis hälyttänyt ylimääräistä kromosomia.  :)

Oma mielipiteeni on että Downilaiset on iloisia ja ihania ihmisiä, ainahan on niin että poikkeus vahvistaa säännöt mutta se että valtaväestö yleistää juurikin näitten poikkeusten varjolla on niin väärin.

Suuren kiitoksen haluan antaa Piukulle ihanasta blogista joka jakaa hienosti tietoa normaalista arjesta pienen Downiaisen kanssa.