Pälvikalju on ja pysyy, ainakin toistaiseksi, syytä sille ei ole selvinnyt, itse epäilen stressiä mutta kuka senkään varmaksi sanoo.

Diabeteksen ne sitten löysivät ja sen kanssa nyt opetellaan elämään. On rampattu lääkärillä ja nyt odotellaan ravitsemusterapeutin luokse pääsyä. Pienellä paikkakunnalla kun nuo terapeutit käyvät vain kerran kuussa niin puol toista viikkoa tarvii vielä odotella. Kyllähän se pisti miettimään elämää ja elämäntapoja, paljon on parannettavaa, mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Jotenkin sitä vain ei osannut ajatella että tuo omalle kohdalle osuisi, vaikka onhan se nyt todennäköistä että sairastuu kun toisella vanhemmista on ja sitten kun on tuota ylipainoa vaikka muille jakaa.

Valmista on tullut, ollappa joku joka pingottaisi ja kuvaisi kaikki tekeleet.

Viikko tai pari (aika menee siivillä kun yrittää ymmärtää kaikkea tapahtunutta) sitten posti toi sen mitä pitkään etsin ja etsin, eli nypläystyynyn ja nypylät. Naapurin nuori"rouva" kävi hiukan antamassa opastusta, mutta aika oli rajallinen ja mitään ei jäänyt päähän. Nyt itsenäisyyspäivän tienoille ovat menossa Raumalle ja lupasi sieltä tuoda aloittelijalle sopivan kirjan minulle, josko sitten pääsisi tosi toimiin. Kuvaakin tyynystä ja tarvikkeista on (ihan tosi, jotain olen kuvannutkin) mutta kameran piuha on jäänyt anoppilaan, no perjantaina sen sieltä saan.

Tallinnassakin taas pitäisi lähteä käymään, jotain lankaahan sieltä on taas tuotava. Olen ihastunut tuohon Revontuli-huivin ja haluan siihen jotain värikästä liukuvärjättyä lankaa.